Menin sitten ja leikkasin hiukset lyhyeksi. Muuta en sitten olekaan tehnyt. Ajatellut joko liikaa tai sitten ollut kokonaan ajattelematta. Jos jotain olen vuosien saatossa oppinut niin hallitsemaan ajatuksiani. Olen aina ihmetellyt miten ihmiset pystyvät blokkaamaan ajatuksiaan, mutta nyt osaan senkin taidon. Se on siis mahdollista, jopa minulla. Ajatusten ja tunteiden blokkaaminen on kyllä yhtä kuin harmaa elämä. Harmaa elämä on yhtä kuin turvallinen elämä. Turvallinen elämä on yhtä kuin tylsä ja tyhjä elämä. En oikein tiedä millä väriskaalalla tässä tällä hetkellä liikutaan. Aurinko on tullut takaisin, joten musta alkaa olla taaksejäänyttä elämää. Ehkä pakkasen vaaleansininen on päivän väri?

Olen kehitellyt itselleni uuden harrastuksen: lifestyleblogit. Ainakin olen melko varma, että ne on lifestyleblogeja. Luen coolien kolmekymppisten perheenäitien blogeja. Onko se sitten sellaista elämää, josta itsekin haaveilen ja siksi ne minua jollain tasolla kiinnostaa. Minua  ei kyllä kiinnosta pätkääkään niiden vaate- ja meikkijutut, lähinnä ne arkipäivän asiat, mitä ne syö aamupalaksi tai minkälainen sää on Etelä-Norjassa. Itseasiassa olen vähän pettynytkin siihen, että blogit Kalastajan vaimo ja Talo meren rannalla, pitivät lähinnä sisällään muoti ja sisustusjuttuja. Odotin ehkä sellaista rempseää maalaiselämää ja turskanpyyntiä. Tarkemmin ajateltuna se on se, mistä minä haaveilen. Sehän siinä onkin, ettei ne maalaisemännät ehdi mitään blogeja pitämään kun ne leipoo karjalanpiirakoita ja perkaa turskia. Tuollaiset kaupunkilaishepsankeikat ehtivät miettiä päivät pääksytystään ikkunaverhojen väriä.

Päivä päivältä olen vakuuttuneempi siitä, että elän väärässä ajassa. Luultavasti minun piti syntyä 1930-luvulla. Se olisi ollut jotain se.