Pitäisi päästä metsään. Pitäisi leikata tukka lyhyeksi. Pitäisi päästä kauas pois. Löysin kirjastosta kirjan naisesta, joka oli kotonaan kaikkialla, eikä yhtään missään. Samaistuin siihen vahvasti. On myöskin se sanonta, jossa sanotaan, että home is where your heart is. Sekin voisi olla totta ja ihan konkreettisesti kuulen kun sydämeni tuossa rinnassa jyskyttää eli olen siis kotona.  Aina aika ajoin  vain sisälläni kasvaa hirvittävän suuri levottomuus ja nyt on taas se aika. Ensimmäisenä kaikki arkinen ja normaali lakkaa huvittamasta. Yleensä kuitenkin nautin kaikista pienistä arkisista jutuista paljon. Nyt ei huvita edes laittaa ruokaa ja se on huolestuttavaa. Haluaisin tehdä suuria juttuja. Matkustaa, muuttaa, muuttua. Eilen katsoin olisiko mahdollista lähteä vuodeksi ulkomaille töihin. Kyllähän se varmaan jollain tasolla olisi. Se, että suunnittelee, vaikkei koskaan mitään toteutakaan, rauhoittaa jo jonkin verran ja kun aikaa kuluu, unohdan suloisesti kaikki haihatteluni ja palaan tyytyväisenä samaan oravanpyörään. 

Olen myös nähnyt jo kolmena peräkkäisenä yönä painajaisia. Se on minun maailmassani merkki siitä, etteivät asiat ole hyvin. Kun asiat on hyvin, unet toimii, on tasaisia ja joskus myös lohduttavia. Painajaisia näen vain silloin kun stressaan, suren,  pelkään tai olen levoton. Unessa on yleensä turvassa maailman pahoilta jutuilta, nyt ei sitäkään turvaa ole. Minä ja alitajuntani olemme siis sotatantereella. Se on jännä juttu kuinka hyvä minun alitajuntani osaakaan minulle välillä olla. Näen aina välillä unia, joita kutsun turvauniksi. Ne tulee silloin kun olen oikeasti hajoamassa palasiksi. Esimerkiksi Jenkeissä pahimpina aikoina näin unta, että olin suuressa talossa, jossa vallitsi aivan uskomattoman lämmin ja kodikas tunnelma. Istuin jossain suuressa huoneessa ja kaikki Suomen ystäväni tulivat siihen viereeni istumaan ja me otettiin toisia kädestä kiinni ja muodostettiin sellainen iso ympyrä, jossa väreili hyvää energiaa ja rakkautta. Aamulla kun heräsin, oli sellainen olo niin kuin olisin oikeasti tavannut kaikki ne ihmiset ja he olisivat kaataneet minun hyvää energiaa. Pitäisi löytää jostain jotain mielenrauhaa niin alitajunta leppyisi ja alkaisi taas yhteistyöhön. Tarvitsisin hyviä unia. Turvauni asteella en vielä ainakaan ole.

Mukavaa olla ailahtelevainen. Viime viikolla kaikki oli niin huippua ja yliaktiivisen mahtavaa. Nyt olen taas ihan eri puolella. Toisaalta lohduttavaa, koska huomenna saatan taas pulputa onnea. Ei voi koskaan tietää.