Nämä metsät ovat minun.

Enkä osaa liikkua hiljaa

niin kuin tiedän

että pitäisi.

Niin kuin isä

ennen opetti.

 

Olen iso nyt,

enkä ole paljon oppinut.

Mutta minä rakastan metsääni,

joka ei käskenyt olla hiljaa.

 

Antoi huutaa perkeleitä,

potkia kivet pois tieltä,

hakata nyrkeillä puita.

 

Kun itku tuli,

tarjosi vihreän sylinsä

ja halasi paremmin

kuin yksikään ihminen ikinä osaa.