Nämä metsät ovat minun.
Enkä osaa liikkua hiljaa
niin kuin tiedän
että pitäisi.
Niin kuin isä
ennen opetti.
Olen iso nyt,
enkä ole paljon oppinut.
Mutta minä rakastan metsääni,
joka ei käskenyt olla hiljaa.
Antoi huutaa perkeleitä,
potkia kivet pois tieltä,
hakata nyrkeillä puita.
Kun itku tuli,
tarjosi vihreän sylinsä
ja halasi paremmin
kuin yksikään ihminen ikinä osaa.
Kommentit