Äiti totesi jonkin aikaa sitten minulle "tyttö vanhenee, vaatimukset kovenee, mahdollisuudet vähenee". Kysymyshän oli siis miehistä, eikä äiti olisi enemmän oikeassa voinut olla. Äiti nyt on useimmiten yleensäkin oikeassa.

Fakta numero 1: minä olen melko vanha. Monessa kulttuurissa vaimoksi ihan ikäloppu. Töissä on eräs lapsi, joka on todella huolestunut siitä, ettei minulla ole miestä. Ensin hän kysyy onko minulla miestä. Kun vastaus on ei, hän tahtoo tietää miksi ei ole. Kun en oikein osaa selittää, tiedustelee hän onko minussa jotain vikaa. Vastaukseni eivät ilmeisesti häntä tyydytä, koska keskustelu päättyy yleensä kielen paheksuvaan naksutteluun ja syviin huokauksiin.  Aina yhtä piristävää. En kyllä tunne itseäni melkein 25-vuotiaaksi, enkä ilmeisesti aina näytäkään siltä, koska saan näyttää papereita aina ja kaikkialla. Ehkä on vielä toivoa.

Fakta numero 2: minä olen melko nirso. Tässä on ollut tovi jos toinenkin aikaa miettiä, mitä minä haluan ja mitä minä en halua. Ehkä liikaakin. Jos syöksyy suhteesta suhteeseen, missä ihmeen välissä on aikaa tarkastella omaa elämäänsä ja itseään ja kysyä mitä oikeasti haluaa. Olen tehnyt itse sitä aika kauan, enkä edelleenkään tiedä. Tiedän kyllä koko joukon asioita, joita en halua. Tiedän myöskin, että elämä ilman parisuhdetta on sen verran kivaa, ettei minun  tarvitse olla kenenkään kanssa vain siksi, että tarvitsisin sen miehen tai täyttäisin jonkin tyhjän tilan. Jos biologinen kello joskus alkaa tikittää ja kaikki ystävät on naimisissa, voin hyvinkin tulla toisiin ajatuksiin. On helppoa olla vahva ja itsenäinen kun ystävät on niin lähellä kuin ne nyt minulla ovat. Parisuhde vie kuitenkin aina kauemmas.

Fakta numero 3: suurin osa ikäisistäni pojista on parisuhteessa. Empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet, että baareissa pyörii enimmäkseen nuoria poikia, kusipäisiä poikia tai vanhoja eronneita poikia. Potentiaaliset miehet ovat erittäin harvassa. Onhan tietty muitakin kanavia löytää ihmissuhteita kuin baari, mutta jostain syystä empiiriset tutkimukseni rajoittuvat sinne.

Rakas äitini myös totesi sukulaisillemme kahvipöydässä, että "Minusta vähän tuntuu, että Kaisa taitaa elellä koko elämänsä yksinään koiralaumansa kanssa jossain metsän keskellä, tuskin se mitään miestä löytää" Kannustavaa äiti, kannustavaa. Onneksi lapsia voi tilata ulkomailta yksinkin, on ystäväpoikia, jotka korjaavat pyörän ja poraavat hyllyt.  Pitäisi vielä löytää ura mihin keskittyä ja ruveta feministiksi. Siinä tapauksessa pitäisi kyllä opetella poraamaan ja korjaamaan pyöräkin.