Vuosi on taas vaihtunut. Minulle se vaihtui meren rannalla Teneriffalla. Viime vuonna se vaihtui joen rannalla Kemijärvellä, ehkä jotakin edistystä tapahtunut. Jos vuosi 2007 oli erovuosi niin vuoden 2008 muistan kasvamisen ja ystävyyden vuotena. Olen oppinut itsestäni ja elämästä paljon. Lähinnä kai selviytymään yksin ja saavuttanut jonkunlaisen itsenäisyyden. Tein myös bridgetjonesmaisen listan, mutta siitä tuli niin säälittävä, ettei se ole alkuunkaan julkaisukelpoinen. Vaikka enhän minä kyllä mitään kosintoja ole odottanutkaan.

Jos taas teen pikakelauksen niin muistan liian monia baari-iltoja, Kaarlen ja Nelkun (joka siis kylläkin oli myös rempassa), vaihtarihengailut, Norjan, Espanjan, Ruisrokin, Pimpulan häät, Qstockin..en tiedä miksi tuntuu, ettei nyt loppuvuodesta oikein tapahtunut ainakaan mitään suurempaa. Niitä hyviä pieniä hetkiä kyllä ja rauhaa, joka on aina tervetullutta- Vuonna 08 olen nauranut todella paljon, itkenyt vähemmän, mutta kyllä sitäkin. Vuoden 08 jälkeen minua vituttaa vähemmän, se ei enää ole niin hirvittävän tuttu tunne. Olen ehkä oppinut, että jos asioita ei voi muuttaa, ei kannata olla vittuuntunutkaan. Menee vain turhaan energiaa. Vuonna 08 olen tavannut paljon uusia ihmisiä, harva niistä on tarttunut mukaan, mutta jättänyt kuitenkin jälkiä sydämeen. Niinhän ne suurin osa tekevät. Olen hyvin onnellinen, etten kuitenkaan ole menettänyt ketään viime vuoden aikana ja ne ihmiset, joita en tule ikinä menettämäänkään, ovat kasvaneet vielä enemmän liki.  Minulla on edelleenkin maailman parhaat ystävät.

En ole tehnyt mitään uuden vuoden lupausta, paitsi ehkä sen saman kuin viime vuonna. Rakastan itseäni ja pidän itsestäni huolta ja sen jälkeen sitten pidän huolta kaikista rakkaista. Se taisi toimia ihan hyvin viime vuonna. Muuten tässä kyllä on jotain uusia juttuja. Olen toteuttanut melkein elämän pituisen unelman siitä, että alkaisin soittaa jotain. Se jokin on nyt kitara ja vaikka minä olen luultavasti maailmankaikkeuden huonoin siinä, se tekee minut todella onnelliseksi. Ehkä minä vielä joskus osaan soittaa edes jotain vähän. Me myös Lellun kanssa muutetaan parin viikon päästä ja olen nyt viikon harjoitellut uudessa kämpässämme asumista, koiravahtina ollen. Muutetaan siis Nennan ja Mikon asuntoon. Sekin on jännä juttu, koska minusta on aina tuntunut, että tulen vielä joskus asumaan siinä asunnossa. Nyt se on sitten lähellä.

Jayn ja minun reissuun ei ole kuin reilu kuukausi aikaa. Uskomattoman monet naurut on jo siitäkin saatu, että jos me sitten vaikka kuollaan kun Hamasin raketti tulee päähän. Mustan huumorin kukatkin on ihan kauniita.

All in all, vuosi 2009 tuntuu aika kivalta jutulta. Sellaiselta, että se saa minut hymyilemään. Mitä se sitten oikeasti tuo sitten tullessaan jää nähtäväksi.