Elämässäni on aina yksi takuuvarma juttu, joka naulitsee minut about kolmeksi minuutiksi niille jalansijoilleen ja tekee minusta lyijyä. Se kolmen minuutin hetki on Alphavillen Forever young-laulu. En tiedä mikä siinä on, mutta joka ikinen kerta kun se tulee radiosta, en pysty liikkumaan tai puhumaan. Suunnaton ahdistus hiipii johonkin syvälle sisääni. Se biisi ei itsessään ole edes mitenkään nerokas, mutta....

Tähän kesään on mahtunut niin paljon, että ihan turha yrittään tiivistää niitä kaikkia nyt tähän. Espanja oli kuuma, Ruississa näin Interpolin ja se oli kyllä niin ekstaattinen kokemus, etten ihan heti keksi toista. SMG ja CMX olivat kanssa jotain. Myöskin rakastuin vähän Olavi Uusivirtaan.Yksi ystävä saatiin naimisiin kauniisti ja seuraavaksi odotan Qstock:ia, Pimppiä ja SMG:tä, kolmatta kertaa tälle vuodelle.

Suomessa on ollut kylmää ja sääskiä, mutta kaikki ihanat ihmiset ovat kyllä korvanneet sen. Tätä kirjoittaessa istun Saimaan rannalla muutaman hassun sääsken syötävänä (Kemijärven jälkeen niin piece of cake) ja ihmettelen pimenevää kesäiltaa. Kesä saa minut iloiseksi ja tänä kesänä olen ehkä oppinut nauttimaan hetkestä ja hetkistä. Maassa on rauha ja onnellisuus.