Minä olen periaatteiden nainen. Yksi periaate on, että jos jotain luvataan niin siitä pidetään kiinni. Neljä vuotta sitten menin luvanneeksi, että alan Japun kanssa paastoamaan. Nyt vuosia myöhemmin se lupaus on sitten lunastettava ja maanantaina se alkaa; paasto.
En alkuunkaan tiedä miten aion siitä selviytyä. Ketkä minua vähänkään tuntevat, myös tietävät, ettei syömättömyys sovi minulle. Pää tulee kipeäksi, oksettaa ja taannun jonnekin viisivuotiaan kiukuttelevan lapsen tasolle. Mukavat viisi päivää siis tulossa. Muutaman päivän jälkeen pitäisi tulla hyvä olo ja eilen kuulin, että eräällä rouvalla olo oli ollut pelottavan hyvä, hän tunsi itsensä aivan yli-ihmiseksi. Sitä odotellessa. Tähän lupaukseen sisältyy myös suolihuuhtelu päivittäin. Olen kyllä aina ajatellut, että kaikkea pitää kokeilla ellei se satuta ketään, että ehkä tämä pistetään siihen kategoriaan.

Silti suosittelen lämpimästi välttämään seuraani maanantaina ja tiistaina. En välttämättä ole kovin kiva kaveri. Japulle saan kyllä kiukutella, se minut tähän yllyttikin.

Vaan onhan niitä iloisiakin asioita. Ostin eilen lentolipun Sevillaan! Ihan siis aikuisten oikeasti vietän ensi kesänä melkein kolme viikkoa Espanjan auringon alla. Ja se kesä oikeasti on tulossa, vaikkei siltä ole näyttänytkään. Niin ja perjantaina chillaamaan reggae-bileisiin ja paras asia kaikista - se on myös KARKKIPÄIVÄ!