Luulenpa, että tästä eteenpäin odotan vain kevättä. En ole ikinä odottanut kesää niin paljon kuin viime keväänä ja se saattaa olla tästä eteenpäin vain valoisan aikaan elämistä. Syksy on kuitenkin minun lempparivuodenaika, mutta se minun syksy on takana päin ja tästä eteenpäin kaikki on vaan pimeää ja kurjaa. Tulisi edes lunta. Näillä leveyksillä ja tällä kasvihuoneilmiöllä sitä saa kyllä odottaa.

Olen alkanut taas juosta ja kun juoksen Japun kanssa niin juoksen juuri sopivan itsekiduttavasti liikaa ja tulee voittaja olo. Toinen itsekidutus juttu on sitten se, etten saa ostaa koko marraskuussa yhtään levyä. Japu ei saa ostaa vaatteita, enkä kyllä minä saa ostaa niitäkään, mutta se ei ole ollenkaan niin vaikeaa. Levyjen saamattomuus tekee surkeaksi. Pitää käydä paljon kirjastossa lainaamassa.

Kirsikasta hajosi pyyhkimet ja se menee lääkäriin maanantaiaamuna. Sitä kai vähän pelottaa. Kolme viikkoa enää Nilan muuttoon, ehkä elämä onkin sitten aika kivvvvvaa.