En taas oikein tiedä. Tiedän kyllä, että tänään on juuri sellainen huono maanantai. Tiedän myös, että olen vittuuntunut kun teehen riitti maitoa tasan sen verran, että sen väri muuttui kahviksi, mutta se maistuu pahalta. Tiedän myös, että täällä on ihan infernaalisen kylmä ja nyt tiedän, että tuo äskeinen kielikuva oli kertakaikkisen huono. Helvetissä on kaiketi kuuma.

Se mitä en tiedä onkin sitten toinen juttu. En tiedä mistä ottaa kiinni jos meinaa jäädä kiinni suohon ja onko sittenkin hyvä jäädä sinne suolle jos siellä tuoksuu hyvältä? En tiedä mistä löydän asunnon ja kaikki muut jutut, joita elämiseen yleensä tarvitaan. En tiedä kuka ostaisi maitoa ja laittaisi minulle uutta teetä, joka oikeasti lämmittäisi. En edes jaksa tietää kaikkea mitä en tiedä.

Olisipa ehkä kivaa olla mummo. Ei tarvitsisi enää miettiä mitään tai pohtia kuinka elää elämää kun osaisi jo. Olisi jo suurimman osan elänyt ja olisi vain vanha onnellinen mummo, jonka elämä olisi ollut ihanaa, eikä se katuisi mitään. Olisi ehkä löytänyt jumalankin mummokavereidensa ohjaamana ja odottelisi vain milloin pääsee taivaaseen hengaamaan kuolleiden kanssa. Toisaalta tätä vauhtia vanhuudestakin viedään kaikki ilo kun kukaan ei varmaan enää edes kuole sitten kun minä olen vanha. Tai jos kuolee niin joskus 300-vuoden jälkeen. Minä en kyllä jaksa niin kauan. En vaan jaksa.