"...syksy tulee ajallaan
pian sylkee jäätä järviin
kohennat tulta kylmin käsin
vaikka kirjasi sinut pettivät
itseksesi hymyilet
kuin ymmärrystä vailla..."
A.W.Y.


Alkoi taas tuntua jossain tämä elämä. Lähinnä siis korvalehdissä. Ostin uudet (5mm) venytysrenkulat ja näistä saa jo jotain irti. Uskomaton itsensä voittamisfiilis kun kestää sen kivun ja saa tungettua korua pidemmälle pikkuriikkisen. Pienessä ne on ihmisen ilot. Tästä voi tulla vaarallinen addiktio kun en kuitenkaan halua kovin paljon niitä venyttää. Haluan ehkä joskus normaalitkin korvalehdet.

Olen kai täällä unohtanut mainita, että Naanu saa toivon mukaan pikkusiskon. Vinhan massu kasvaa jo ja toivon, että siellä uiskentelee myös meidän Nila-neiti, eikä pelkästään poikia. Sitten ei tule pikkusiskoa. Ei välttämättä ole maailman paras aika ottaa toista koiraa, mutta gööttejä menee siinä kaksi missä yksikin ja näillä näkymin minulla ei muuta elämää tule olemaankaan kuin koirat. Tuleepahan siitäkin sitten rattoisampaa. Äidille en kyllä ajatellut mainita asiasta, vienpähän sitten vaan pikkuprinsessa näytille jos hän nyt syntyy.

Haluaisin lukea kirjan/katsoa elokuvan/kuunnella laulun, joka saisi jotain liikkeelle sisällä. Iloa, surua, vihaa, rakkautta tai yleensä vaan ajatuksia. Pitäisi antaa tunne-elämälle jotain virikettä, että se uskaltaisi tulla pois vaatehuoneen hyllyn alta, jossa se on hengaillut viime aikoina rinkka selässään ja suunnitellut matkaa Pääsiäissaarille (älkää kysykö minulta miksi, ei se suostunut kuuntelemaan kun yritin ehdottaa muita matkakohteita, itsepäinen pieni otus). Eli IHMISET (myös kirjoitustaitoiset eläimet sallitaan) suositelkaa minulle jotain tajunnan laajentajaa. En tahtoisi turvautua huumeisiin.