Ei tullut minusta yliopisto-opiskelijaa ainakaan tänä vuonna. Jossain alitajunnassa nakertaa ajatus, että tuskin koskaan, mutta ei anneta sen nyt häiritä. En tiedä pitäisikö minulla olla paha mieli. Kaiken järjen mukaan kyllä, mutta jotenkin en vain jaksa. Kun aurinko paistoi eilen ei mikään voinut tuntua yhtään pahalta, mutta taas tänään kun on harmaata, näkee ehkä jotain muutakin kuin sen auringonpaisteen. Syksyä aion yrittää joka tapauksessa ajatella vasta heinäkuussa. Loppuelämää mieluusti ennen kuin täytän 30.
Kesälle on nyt buukattu ainakin yksi reissu kun lähdetään Ellun kanssa Joensuuhun Paessia katsomaan. Voisi ottaa sellaisen Itä-Suomi tutuksi teemakesän jos ei mihinkään muualle pääse.

Okei, nyt vituttaa kun luin Opinportin keskustelua. Onhan se kiva, että tietää 18-vuotiaana satavarmasti mitä tahtoo elämällään tehdä ja saa vielä mahdollisuuden toteuttaakin sen. Tasan ei käy onnenlahjat ja tieto lisää tuskaa. Olisinpa minäkin yhtä viisas ja varma. Fuck them and their law.