Tänä aamuna olen ehkä iloinen. Alkoi näyttää, että elämän kesä 07 projekti on kaikkea muuta kuin onnistumassa, mutta nyt ehkä näkyy jotain muutakin valoa kuin aurinkoa. Taisin saada Anskun aika helpolla ylipuhuttua Killersin keikalle Helsinkiin, onpahan ainakin yksi asia, mitä odottaa. Jos vielä oikeasti kävisi ostamassa ne liput niin kukaan ei voisi perua.  Saattaisin sen voimalla olla onnellinen koko melkein koko kesän, siltä varalta, ellei muuta kivaa tapahdu. Pitäisi ehkä löytää joku sisäisen onnen lähde, ettei aina tarvitsisi jotain pinnallista ja konkreettista. Onhan se perusonni sisäistä, mutta kuplivaa onnea ei minun sydämestä löydy. Kai se on tämä suomalainen melankolinen perusluonne. Harmillista kun en ole löytänyt mieleistäni jumalaa tai muuta henkiolentoa.