Olen yksin kotona kera kahden koiran. Mukavaa, joskin aika yksinäistä, varsinkin kun kaipaisin ehkä toista ihmistä tällä hetkellä. Ei sillä, on nuo koiratkin mukavia ja koko ajan kasvaa se tunne, että toinen koira pitäisi saada. Kaikki pojat on Lumi- tai Pyhäjoella, en ikinä muista kumpi se on ja kaikki minun tytötkin jossain. Olen siis oikeasti ihan totaalisen yksin. Ei ole edes ketään kenelle voisin soittaa, koska tiedän, että kaikilla on seuraa, enkä viitsi häiritä.
Pitäisi kai opetella olemaan yksin. Oikeastaan se ei kyllä ole se ongelma, koska osaan kyllä olla yksin. Silloin vain olisi kiva olla seuraa kun sitä kaipaa. Ehkä olisi pitänyt joskus olla Varajeesuskaikkienkaveri niin olisi nytkin seuraa jostain Hälläväliä ihmisestä. Elämä on ennen kaikkea valintoja ja ehkä olen ne omani tehnyt jo aikoja sitten. Mieluummin muutama ihminen, joiden tiedän tasan rakastavan minua kuin paljon ihmisiä, jotka sanovat paljon asioita tarkoittamatta niistä yhtäkään.

Jeeeee!!! Minä saan seuraa. Pojat tulee tänne saunomaan. Olen onnellinen. Nyt menen harjaamaan puudelin jalkoja.