Kaikki varmaan tietävät sen tunteen kun uni tuntuu niin oikealta, että siitä herätessä ei ole alkuunkaan tässä maailmassa. Tänään on sellainen päivä. Oikeastaan tämä tunne tuli hieman viiveellä, koska muistin unen vasta työmatkalla. Sen jälkeen en olekaan päässyt siitä eroon. Viime yönä en suinkaan ole ollut omassa sängyssäni nukkumassa vaan ihan jossain muualla. Auts.

Jossain määrin olen viime aikoina kehittynyt blokkaamisessa. Hereillä ja päiväsaikaan tietyt ajatukset ja asiat saan tahdon voimalla pysymään poissa, mutta uniani en hallitse. Olen miettinyt tulevatko ne uniin senkin takia niin voimalla kun päivällä en anna niiden tulla. Jos jaksaisin, miettisin vähän enemmänkin asiaa. Luultavasti kuitenkin vain elän sen kanssa, koska en enää jaksa ajatella. Olen tehnyt sitä ihan liikaa kaikkien asioiden suhteen. Yritän antaa universumin hoitaa. Trying to go with the flow.

Enkä yhtään tiedä millä energialla olisi tarkoitus jaksaa kevääseen asti. Onneksi edes näen auringon tänä talvena pariin otteeseen, ensin Espanjan ja sitten Israelin ja sen ihanan juutalaisen. Mutta kun just nyt ei vain jaksaisi.