Vielä jonkin aikaa ennen kuin painan pause-nappulaa elämän suhteen. Alan siis lukemaan pääsykokeisiin ja käytännössä se tarkoittaa, että elämän on pakko olla hyvin rutinoitua ja säännönmukaista. Ei aikaa mihinkään turhaan huvitteluun. Toivottavasti minä sitten syksyllä löytäisin itseni Joensuusta, enkä taas jostain alipalkatusta työstä sadatta välivuotta viettämässä.

Nyt viime päivät on olleet kyllä ihan kivoja tässä alipalkatussa työssä kun olen saanut olla opettajan sijaisena. Se nyt on muutenkin se minun juttuni, puhumattakaan sitten tuntipalkan tuplauksesta.

Vähän tuntuu siltä, että jonkinlainen ikä/ajankulumiskriisi on tulossa kyläilemään. Pitäisi alkaa jo tietää jotain, olla saavuttanut jotain ja minun suurin saavutus tällä hetkellä taitaa olla, että osaan keittää hyvää kaurapuuroa. En tiedä kuinka pitkälle sillä pääsee. Laulava Lintukoira kyllä pääsi hienon ravintolan keittiöön paskalla puurolla, hyvällä pääsee joko tosi pitkälle tai ei yhtään mihinkään.