Livin' in the ghetto. Viime aikaisten tapahtumien varjossa olen väistämättä alkanut miettiä ghettoelämää. Viime viikolla piti eräänä aamuna odottaa poliiseja hakemaan rappukäytävässä möykkäävä mies pois ennen kuin pääsi lähtemään töihin. Se oli vähän pelottavaa. Puhummattakaan tietenkään alaoven useasti rikotusta lasista ja jatkuvasta metelistä.

 Mielenkiintoista sen sijaan oli alakerran naapurin arvoituksen ratkeaminen. Ollaan mietitty minkälainen ihminen siellä mahtaa asua kun eräs nainen on häntä yrittänyt tavoittaa ja minultakin kysellyt. Istunut siis pitkiä aikoja rappukäytävässä ja yrittänyt rimputtaa ovikelloa, tuloksetta. Melko varmasti jo Japun kanssa uskoimme, että kyseessä on mies ja nainen on hänen entinen/nykyinen nainen. Väärässä olimme.
Tulin yhtenä iltana koirien iltapissatukselta ja sain siinä samassa kantaa tämän alakerran naapurin sisälle kun hän oli väsähtänyt pihalle. Alkoholilla saattoi olla asian kanssa tekemistä...Kyseessä oli kuitenkin keski-ikäinen nainen. Palkkioksi tästä suurteostani sain kuulla, että olen erittäin hyväsydäminen ihminen ja vielä pusunkin poskelle!

Huomenna Turkuun tyttöjen luo.